Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 2007, aiheena ainoan lapsen kasvattaminen: "Rajat ja rohkeutta ainokaiselle". Aiheeseen liittyen lisäjuttu "Pienperheet yleistyvät", jossa on tilastollista tietoa perheistä Suomessa.
Jutussa kasvatusongelmiin perehtynyt psykoterapeutti Merja-Liisa Kerkkä kertoo ongelmista, joita ainoiden lasten vanhemmat kohtaavat. Kerkkä luettelee kaikki stereotypiat, joita ainokaiseen liitetään: hemmoteltu, hyysätty ja sosiaalisesti muita lapsia lahjattomampi. On toki hyvä tiedostaa ainoan lapsen kasvattamiseen liittyvät mahdolliset karikot suhteessa lapsiin joilla on sisaruksia. En tiedä kuinka paljon Kerkkä on tehnyt töitä ongelmaisten ainoiden lasten kanssa, mutta tutkimani tieteellinen materiaali muualta maailmasta ei ole yhdenmukainen Kerkän luettelemien ongelmien kanssa. Niitä on kuitenkin helppo luetella, koska ne ovat perinteiset ainokaiseen liitetyt stereotypiat. Hänen mainitsemiaan ongelmia esiintyy tieteellisen näytön valossa kuitenkin aivan yhtä paljon myös niiden lasten keskuudesssa joilla on sisaruksia.
Olisin toivonut artikkeliin joko useamman ammattilaisen näkemyksen tai vaihtoehtoisesti tieteellistä tutkimusta. Vain yhden psykoterapeutin haastattelu artikkeliin ei luonnollisestikaan kata faktoja yksilapsisuuteen liittyen tarpeeksi. Se vain nostaa esiin asiat, jotka kannattaa yksilapsisessa perheessä tiedostaa - sen sijaan että se kertoisi totuuden yksilapsista perheistä.
Kiinan käyttäminen esimerkkinä yksilapsisista perheistä on hieman ongelmallista. Kiina eroaa länsimaista, Euroopasta ja Yhdysvalloista huomattavasti myös kulttuurillisesti. Vaatimukset lapsia (ja jopa heidän sukupuoltaan) kohtaan ovat aivan eri luokkaa kuin länsimaissa. Tieteellinen tutkimus ei vahvista, että nk. little emperor -syndroomaa esiintyisi Euroopassa kuten esimerkiksi Kiinassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti