Journal of research in personality julkaisi vuonna 2008 englanninkielisen tutkimuksen otsikolla "Accuracy of only children stereotype" (Mottus, Indus & Allik, Viro). Tutkimus on kokonaisuudessaan saatavilla esimerkiksi ScienceDirect -palvelun kautta. Tässä kuitenkin lyhennelmänä vapaa käännös tutkimusasetelmasta sekä tutkimuksen tuottamista tuloksista ja lisähuomioista aiheeseen liittyen.
Tutkimusasetelma
On vahva uskomus, että lapset joilla ei ole sisaruksia ovat hemmoteltuja, itsekkäitä, yksinäisiä ja sosiaalisesti lahjattomia. Psykoanalyyttisesti orientoituneet tutkijat ovat spekuloineet että sisarusten puute vaikuttaa perheen ainoan lapsen persoonallisuuden kehittymiseen negatiivisesti sekä tekee heistä sosiaalisesti sopeutumattomia. Vuonna 1934 Stanley Hall väitti tutkimuksessaan "yksilapsisuuden olevan sairaus jo itsessään". Hänen väittämänsä on vaikuttanut psykologien huoleen siitä, millainen lapsi yksilapsisessa perheessä voi kasvaa. Monet tutkimukset ovat osoittaneet että ainokaisia pidetään itsekeskeisinä ja ikävinä persoonina. Stereotypiat ainokaisista ulottuvat eri kulttuureihin, mm. Yhdysvaltoihin, Hollantiin ja Kiinaan.
Tutkimuksia on myös tehty siitä, miten vanhemmat kohtelevat lapsia heidän syntymäjärjestyksensä mukaisesti. Kokonaisuudessaan syntymäjärjestyksellä (tai sisarusten määrällä) on todettu olevan hyvin vähäinen vaikutus lapsen luonteenpiirteisiin tai älykkyyteen.
Tutkimuksessa määriteltiin stereotypiat joita ainokaiset sekä lapset joilla on sisaruksia kohtaavat. Stereotypioiden paikkaansapitävyyttä mitattiin myös. Usein stereotypiat ainokaisia kohtaan olivat negatiivisia. Tutkimuksessa testattiin empiirisesti sitä, ovatko ainokaiset sosiaalisesti heikkolahjaisia ja huonosti sopeutuvia. Oletettiin myös että lapset joilla on sisaruksia, ovat "normaaleja" suhteessa ainokaisiin.
Tutkimuksen tulokset
Ainoa selkeä ero, joka ainokaisten ja muiden lasten välillä todettiin oli se, että lapset joilla on sisaruksia ovat avoimempia uusille ajatuksille ja ideoille kuin ainokaiset. Muussa suhteessa nk. "persoonallisuusprofiilit" ainokaisten ja muiden lasten välillä olivat hyvin samankaltaisia.
Tutkimuksessa myös todetaan, että sen sijaan että ainokaisiin kohdistuvat stereotypiat pitäisivät täysin paikkaansa koko ryhmän kohdalla ne saattavat palvella suurempaa yhteiskunnallista tarkoitusta, jossa yksilapsisuudesta tehdään ei-haluttua. Evoluution näkökulmasta lapsettomuus tai vain yhden lapsen saaminen on ei-toivottua suhteessa toisen lapsen saamiseen. Koska geenien siirtäminen uudelle sukupolvelle on ihmiselon suurin tarkoitus, on ilmeiseistä että useamman kuin yhden lapsen saaminen on suotavaa. Sekä yksilöt että yhteiskunta kehittävät mielellään mekanismeja, jotka tekevät toisen lapsen saamisesta toivottua ja houkuttelevaa. Nämä stereotypiat vaikuttavat vahvasti yksilöiden valintoihin ja sitä kautta palvelevat yhteiskunnan jatkuvuutta. Usemman lapsen saaminen perheeseen on sosiaalisesti katsottuna houkuttelevampaa kuin "vain" yhden lapsen saaminen.
Hypoteesia tukee myös Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jonka mukaan perheiden yleisin syy saada toinen lapsi oli se ettei ensimmäinen lapsi jäisi ainokaiseksi. Virossa (jossa tutkimus on tehty), 40 prosenttia naisista haluaa toisen lapsen "esikoisen seuraksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti