Wikipedia: Only child

Englanninkielisessä Wikipediassa on melko pitkä artikkeli yksilapsisuutta koskien. Käännän artikkelin tähän summittaisesti, jos englanti tuntuu olevan hieman ruosteessa. Alkuperäisen artikkelin löydät täältä: Wikipedia - Only child.

"Ainut lapsi on henkilö jolla ei ole lainkaan sisaruksia, ei biologisia eikä adoptoituja. Monilapsisessa perheessä esikoinen saattaa olla hetken ainokainen ja elää samanlaisessa ympäristössä ainokaisen kanssa, mutta termiä "ainut lapsi" käytetään yleensä henkilöstä jolla ei ole koskaan ollut sisaruksia. Ainokainen voi olla ainut lapsi vaikka hänellä olisi sisaruspuolia jotka ovat tulleet perheeseen melko myöhään. Myös lapset, joilla on sisarustensa kanssa suuri ikäero (yleensä kymmenen vuotta tai enemmän) kasvavat vastaavassa ympäristössä kuin ainokaiset.

Kautta historian yksilapsisuus on ollut melko harvinaista. Matala syntyvyys, raskauden ehkäisy, inflaatio sekä työnvoiman kasvava tarve ovat lisänneet yksilapsisten perheiden määrää. Viime vuosina Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa yksilapsisuus on kasvanut huomattavasti sitten 1940-luvun. Korean sodan loputtua vuonna 1953, Etelä-Korean hallitus suositteli perheille yhden tai kahden lapsen saamista maan taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Tämä laski merkittävästi syntyvyyttä ja toi maahan paljon ainokaisia. Vuodesta 1979 Kiina on noudattanut yhden lapsen politiikkaa, ottaen kuitenkin huomioon aluettaisen vaihtelun sekä yksilölliset syyt.

Perheillä on useita syitä yksilapsisuuteensa, muun muassa: henkilökohtainen mieltymys, perhesuunnittelu, taloudelliset, henkiset ja terveydelliset syyt, matkustushalukkuus, perheen stressitaso, hyödyt lasten koulutusta ajatellen, myöhä naimaikä, vakaus, omat kiinnostuksen kohteet, ajan puute, raskauden pelko, korkea ikä, lapsettomuus, avioero sekä sisaruksen tai vanhemman kuolema.

Stereotypiat

Länsimaissa ainokaisia pidetään stereotypisesti "hemmoteltuina kakaroina". G. Stanley Hall oli ensimmäisiä ammattilaisia jotka antoivat ainokaisille huonon maineen, hänen sanottua yksilapsisuuden olevan "sairaus jo itsessään". Jopa vielä nykyään ainokaisia pidetään stereotypisesti hemmoteltuina ja itsekkäinä. Ainokaiset eivät kuitenkaan merkittävästi eroa lapsista, joilla on sisaruksia. Susan Newman, Rutgersin yliopiston psykologi kertoo teoksessaan Parenting an Only Child että yksilapsisuuteen liittyvät stereotypiat ovat myyttejä. "Ihmiset sanovat että ainokaiset ovat hemmoteltuja, agressiivisiä, pomottelevia, yksinäisiä ja heikosti sopeutuvia. On satoja ja satoja tutkimuksia, joissa on osoitettu etteivät ainokaiset eroa ikätovereistaan, joilla on sisaruksia".

Yleinen uskomus on myös se, että ainokaisten sosiaaliset taidot ovat heikompia kuin lapset joilla on sisaruksia ja että ainokaisilla on vaikeuksia saada ystäviä. Yhdysvalloissa vuonna 2004 tehty tutkimus yläasteelaisten ja toisella asteella opiskelevien keskuudessa osoitti uskomuksen vääräksi (lue täältä lisää tutkimuksesta).

Kiinassa havaittu ilmiö nimeltä Little Emperor Syndrome. Yhden lapsen politiikan arvellaankin aiheuttaneen Kiinassa pakotettuja abortteja, lapsen sukupuoleen perustuvia abortteja, tyttölasten syntyyvyden laskua sekä rikollisuusasteen nousua ja sukupuolten välistä epäsuhtaa. Tästäkin huolimatta vuonna 2008 tehty tutkimus osoittaa, että 76 prosenttia Kiinan väestöstä kannattaa yhden lapsen politiikkaa.

On esitetty, että ainokaisilla voi olla ongelmia ymmärtää rooliaan perheessä sekä ikätasonsa normeja, koska heillä ei ole perheessään kilpailijoita. Tämä voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia ikätovereiden kanssa. Lisäksi monet ainokaiset kokevat että vanhemmat kasaavat heille normaalia enemmän odotuksia ja paineita, koska he ovat perheidensä ainoita lapsia. Usein ainokaiset ovat myös perfektionisteja. Ainokaiset saattavat tuntea häpeää statuksestaan negatiivisten stereotypioiden vuoksi.

Tieteellinen tutkimus

Vuonna 1987 kvantitatiivinen tutkimus osoitti ainokaisten väitetyt sopeutumisongelmat perättömiksi. Tutkimuksessa ei löydetty ongelmia, joita hemmottelu olisi ainokaisille aiheuttanut. Tutkimuksen tärkein löytö oli se, etteivät ainokaiset juurikaan eroa lapsista joilla on sisaruksia. Ainut löydetty eroavaisuus osoittautui ainokaisten eduksi: heillä on sisarusparven lapsia suurempi motivaatio onnistumista kohtaan. Tämä siksi, että ainokaiset saavat sisarusparvea suuremman määrän huomiota vanhemmiltaan, jolloin vanhemmat ohjaavat esimerkiksi koulutyötä voimakkaammin.

Toinen tutkimus osoitti, että ainokaiset, esikoiset sekä lapset joilla on vain yksi sisarus ovat verbaalisesti lahjakkaampia kuin lapset joilla on useita sisaruksia tai jotka ovat esikoista myöhemmin syntyneitä. Ainokaisten testitulokset osoittautuvat paremmiksi juuri vanhemmilta saadun huomion ja sitä kautta parempien kehittymismahdollisuuksien vuoksi.

Kirjassaan "Maybe One" Bill McKibben esittää tutkimustensa pohjalta yksilapsisuuden olevan suositeltavaa. Hänen mukaansa useimmat kulttuuriset stereotypiat ovat vääriä, eivätkä ainokaiset juurikaan eroa lapsista joilla on sisaruksia - ja silloinkin kuin eroavat, eroavaisuudet kääntyvät ainokaisten eduksi. Korkeamman onnistumismotivaation lisäksi ainokaiset sopeutuvat muita lapsia paremmin uusiin tilanteisiin. Ainokaiset saavat helpommin uusia ystäviä, kun taas lapset joilla on sisaruksia taantuvat helposti sosiaalisten roolien mukaisiin ennakko-odotuksiin. Luonteenpiirteiden kuten itsekontrollin, tunteiden hallinnan ja ihmissuhdetaitojen on huomattu esiintyvän voimakkaammin ainokaisilla.

Useimmat ainokaisiin liittyvät tutkimukset ovat olleet kvantitatiivisia ja keskittyneet ainokaisten käytökseen sekä muiden, kuten opettajien, arvioihin heidän käytöksestään. Bernice Sorensen käytti tutkimuksessaan kvalitatiivisia metodeja selvittääkseen miten ainokaiset itse ymmärtävät, tuntevat ja kokevat itse oman elämänsä ilman sisaruksia. Hänen tutkimuksensa osoitti että ainokaiset tiedostavat heihin kohdistuvat stereotypiat erittäin vahvasti ja antavat yhteiskunnan luomien stereotypioiden vaikuttaa toimintaansa, huolimatta siitä ovatko nämä stereotypiat oikeita vai vääriä. Kirjassaan Only Child Experience and Adulthood sisarukset tai sisarusten puute vaikuttaa siihen miten lapset näkevät itsensä ja miten he toimivat.